Kuulon Tuki ry

edistystä ja tukea kuulovammaisuuden arkeen

  • Suurenna fontin kokoa
  • Fontin oletuskoko
  • Pienennä fontin kokoa
Pääsivu Avustukset Avustusten käyttöraportit CI-nuorten kesäkurssi Yorkshiressä
Sähköposti Tulosta PDF

 

International Summer School

25.-30.7.2011

Boston Spa, Yorkshire, UK


Kuulin Englannin-matkan järjestämisestä jo viime kesänä. Päätin silloin olevani yksi neljästä matkaan lähtevästä. Osallistujia oli Norjasta, Belgiasta, Turkista, Iso-Britanniasta ja tietenkin Suomesta. Matkapäivän koitettua olin innoissani. Lentomatka meni todella hyvin; lentoemäntä oli ystävällinen ja Manchesterin maisemat upeat lintuperspektiivistä. Juna- ja taksimatkalla Englannin maisemat yllättivät minut täysin. Seutu oli todella kaunista nummineen ja punatiilisine taloineen.

Paikan päällä odotti iloinen porukka vastaanottamassa meitä. St. Johnsin koulu oli todella valtava ja upea. Opimme nopeasti tuntemaan paikat ja kaikki ihmiset. Maanantaina oli ohjelmassa tutustumisleikkejä ja vesipuistossa käyminen. Päivä meni nopeasti; ilmapiiri oli erinomainen, sillä kaikki tulivat toimeen keskenään. Illalla aloitimme iltaohjelmana kilpailua eri lajeissa muita maita vastaan.

Tiistaina syötyämme ihanan aamupalan, lähdimme Yorkiin. Kävimme kahdessa museossa ja shoppailimme. Kaverini ehti jopa kokeilla pöllön pitämistä kädellä. Ostimme kaikki I love York –hupparin, sillä rakastuimme tähän ihanaan englantilaiseen kylään. Illalla oli taas vuorossa kilpailua maiden välillä.

Keskiviikkona pysyimme koululla. Osa oli valinnut päivän ohjelmaksi filmintekemisen, osa urheilun. Me suomalaiset osallistuimme kaikki urheiluun. Kokeilimme päivän aikana eri lajeja koripallosta keihäänheittoon. Kisailimme jopa paperilentokoneiden tekemisessä. Kaikille tuli hyvä mieli urheilusta, sillä ’’urheiluvalmentajamme’’ Matt oli todella kiva. Filminteossa oli myös sujunut hyvin; uudet ystävämme olivat saaneet aikaiseksi 4 minivideota. Illalla taas jatkuivat kilpailut eri lajeissa.

Torstaina me lähdimme vuorostaan Whitbyyn. Siellä nautimme merenrannasta, mikä oli mielestäni ehkä matkan kohokohta. Tutustuimme enemmän muihin leiriläisiin ja hassuttelimmekin yhdessä. Noin kahden tunnin jälkeen meidän piti lähteä rannalta. Matkan varrella törmäsimme huonokuuloisiin englantilaisiin vanhuksiin, tapaaminen oli lämmin. Ostimme jäätelöt ja lähdimme kävelemään pitkiä portaita pitkin ylös Abbeyhyn. Siellä näimme koko Whitbyn seudun ja tutustuimme Abbeyn raunioihin. Kun palasimme takaisin alas, söimme englantilaista perinneruokaa: kalaa ja ranskalaisia. Syötyämme palasimme koululle ja jatkoimme ilta-aktiviteetteja.

Perjantaina oli juhlapäivä. Valmistauduimme kolmen ryhmän avulla juhliin. Yksi ryhmä valmisteli lavasteita ja ohjelmaa, yksi teki videota leiristä ja loput valmistivat ruuat. Olin itse ’’ruokaryhmässä’’. En voi vieläkään uskoa, kuinka paljon ostimme herkkuja. Valmistettuamme ruuat, muutkin olivat saaneet tehtyä hommansa. Juhlat alkoivat ja paikalle saapui paljon väkeä. Nautimme yhdessä musiikin tahdissa leikkien kera koko loppuillan. Viimeisenä meillä oli palkintojen jako. Kaikille annettiin palkinto (sain viikon naisurheilijan palkinnon) ja muovipussi, jossa oli yllätyksiä. Meille paljastettiin myös viikon iltakilpailujen voittajajoukkue: Belgia.

Lauantaina oli haikea tunnelma aamusta asti. Nautimme viimeisen kerran paahtoleipiä hillon kera ja appelsiinimehua. Kaikki maat lähtivät eri aikoihin koululta. Oli vaikeaa hyvästellä, sillä tiesin, että emme ehkä näkisi enää toisiamme. Olin saanut vahvat siteet erityisesti norjalaisten ja belgialaisten kanssa. Itkin aika paljon. Kun olimme lentokoneessa Suomen yllä, muistan ajatelleeni, kuinka pieneltä ja pimeältä Suomi näytti. Olin kuitenkin tyytyväinen nähdessäni perheeni ja tutun sänkyni.

Koko matka meni siis hyvin. Sää suosi meitä ihmeellisesti; ei satanut kertaakaan, vaikka Englanti on tunnettu sateistaan. Tutustuin hyvin ihmisiin ja jäin kaipaamaan heitä. Onneksi nykyään on hyvät nettiyhteydet. Olemme pitäneet yhteyttä Facebookin avulla. Rakastuin todellakin Yorkshireen ja haluaisin palata takaisin. Opin englantia todella paljon ja sain rohkeutta puhumiseen. Kiitän kaikesta erityisesti matkamme rahoittaneita järjestöjä, esim. LapCi Ry:tä ja matkaseuralaisiani Fannya, Siljaa ja Tuuliaa. Kiitokset myös huoltajallemme Kaisa-Leenalle!

Peppiina Heikkilä, Lahti