Kuulon Tuki ry

edistystä ja tukea kuulovammaisuuden arkeen

  • Suurenna fontin kokoa
  • Fontin oletuskoko
  • Pienennä fontin kokoa
Pääsivu Avustukset Avustusten käyttöraportit 2006 - Summer Camp / Espanja
Sähköposti Tulosta PDF


Leirin järjestäjänä toimi Espanjalainen nuorten huonokuuloisten järjestö Bonaventura.

Tänä vuonna suomalaisia osallistujia oli kuusi, matkustimmekin paikan päälle kolmessa eri ryhmässä. Osa matkusti Barcelonan kautta ja osa lensi Lontoon Stanstedin kautta Valenciaan. Osallistujia leirillä oli ohjaajat mukaan lukien lähes 75, maitakin oli edustettuna yli 10. Porukka oli todella kirjava ja se tekikin leiristä onnistuneen!

Kahteen viikkoon saatiin mahtumaan mahtava annos uusia kokemuksia. Jokaiselle päivälle riitti jotain uutta; oli retkiä, härkätaistelua, huvipuistoa, vesipuistoa, tanssinopetusta, purjehdusta, rantajuhlaa, melontaa, museoita, rannalla oleskelua, hikingia, jne. Näiden lisäksi meillä oli iltaisin erilaisia workshopeja. Niissä käsittelimme mm. maakohtaisesti elämää huonokuuloisena näytelmän muodossa ja askartelimme härän ryhmissä joissa jokaisella, paitsi vetäjällä, oli erilainen keksitty vamma.

 

Liian tiiviiksi tätä leiriohjelmaa ei missään tapauksessa voi sanoa, sillä joka päivä ohjelmaan mahdutettiin muutaman tunnin siesta. Siesta osoittautui niissä olosuhteissa välttämättömäksi, sillä mittari näytti päivittäin vähintään 35 astetta ja kosteusprosentti pysyi jatkuvasti lähempänä 90. Jo Espanjaan saapuessamme kuumuus ja kosteus oli viedä hengen meiltä suomalaisilta, olosuhteet muistuttivat enemmän suihkuhuonetta. Ja suihkuthan olivat melkeinpä tarpeettomia, sillä lähes saman tien suihkusta poistuttaessa oli taas hiestä märkä. Öisinkin sai pyyhkiä vähän väliä pyyhkeellä hikeä ja jatkaa nukkumista. Tuulettimet ovat luksusta!

Me pohjoismaalaiset hoidimme nestetasapainon ylläpidon kanniskelemalla 5 l. vesikannuja, jotka kyllä tyhjenivät äkkiä. Paikalliset taas tyytyivät 0,3 l vesipulloihin. Ruokapuoli ja varsinkin aamiainen osoittautui erilaiseksi; aamiaiseksi tankattiin korppuja marmeladilla ja muffinsseja. Paellaa saimme niin usein, että jopa espanjalaiset olivat siitä pahoillaan.

Olimme leirin ensimmäiset 10 päivää kaupungissa nimeltä Castellón. Se sijaitsee noin tunnin junamatkan päästä Valenciasta. Castellón oli loistava paikka leirille. Se sijaitsi kaukana turistivirroista, keskellä tyypillistä Espanjalaista elämänmenoa. Iltaisin oli mukava katsella kun kaupunki heräsi siestan jälkeen eloon. Ihmiset kerääntyivät kaupungin kaduille tapaamaan toisiaan, juttelemaan ja pelailemaan. Kaupunki taisikin olla vilkkaimmillaan vasta 20-23 aikaan illalla.

Castellónissa asuimme hostellissa kaupungin keskustassa. Hostellissa olimme paikan lähes ainoat asukkaat, toisin kuin Valencian Campus-alueen asuntolassa. Järjestäjät olivat järkevästi laittaneet Valencian osuuden leirin loppuun, sillä siinä vaiheessa olimme jo tutustuneet toisiimme. Hostellin sisäpiha toimi hyvänä kokoontumisareenana, siellä opettelimme viilentyvässä illassa mm. espanjalaisia tansseja ja vietimme illat keskustellen ja pelaillen.

Viimeisen neljän päivän ajaksi meidät kuljetettiin pakettiautoilla Valenciaan. Valenciassa asuu yli miljoona ihmistä ja kaupunki oli ilmapiiriltään kansainvälinen. Asuimme kaupungin yliopiston campus-alueella, joka oli täynnä nuoria opiskelijoita. Tästä syystä leiriporukka hiukan hajaantui ja tunnelma ei ollut enää niin välitön. Meille oli järjestetty sille ajalle paljon ohjelmaa. Kävimme mm. tutustumassa Valencian uuteen ylpeyteen: taide- ja tiedekeskusalueeseen sekä Ranchilla kokeilemassa härkätaistelua (nuorilla härillä) ja ratsastamassa

.Nämä kaksi hyvin erilaista kaupunkia jakoivat mielipiteet, toiset tykkäsivät toisesta kaupungista enemmän. Se mikä oli plussaa: kaikille oli jotain!

Espanjalaisista huomasi, että asioiden organisointi on useimmiten leppoisaa meininkiä, johon me järjestelmälliset pohjoismaalaiset emme ole tottuneet. Monesti määränpää löydettiin vasta yritys–erehdys -menetelmällä. Ottamalla rennon asenteen ja unohtamalla aikataulut asiat kyllä hoituivat, aikanaan.

Englanninkielentaidosta ei Espanjassa ollut loppujen lopuksi paljoa hyötyä. Elekieltä voisi melkeinpä luonnehtia Espanjan toiseksi kieleksi. Suomalaisten jäykkä ja usein melko ilmeetön keskustelutapa tuntui jopa koomiselta. Parasta palvelua sai sanakirjasta itse opiskelluilla fraaseilla.*

Leirin osallistujista huomasi implanttien yleistymisen huonokuuloisten keskuudessa. Esimerkiksi Espanjassa valtio tukee CI-leikkauksia, mutta ei kuulolaitteita. Tämä toimintatapa oli meidän mielestämme kyseenalainen. Euroopassa huonokuuloiset käyttävät myös enemmän viitottua puhetta keskustelun tukena verrattuna suomalaisiin. Englanninkielen taito porukassa oli hyvin vaihtelevaa, osa osasi vain muutaman sanan englantia. Mielikuvituksella, englannin- ja viittomakielen sekä eleiden yhdistelmällä sai asiansa aina perille, mikä olikin pääasia. Siitä sai niitä pieniä onnistumisen kokemuksia kun voi keskustella toisen kanssa, vaikka ei ole yhteistä puhuttua kieltä! Kielitaidon kohentamisen kannalta leiri on hieno tilaisuus.

Kaksi viikkoa leirillä meni sellaisella vauhdilla ettei kaikkea ehtinyt sulattamaan. Kokemuksena leiri oli upea, siellä tutustui uusiin ihmisiin, oppi paljon muista kulttuureista ja se antoi paljon hienoja muistoja muisteltavaksi syyssateilla. Vasta leirin loppupäivinä alkoi kaipaamaan suomalaista ruokaa, jota nyt osaa arvostaa. Paellaa ja muffinsseja aamupalaksi ei jäänyt ikävä, kaikkea muuta kylläkin!


Joel Jernberg
Heidi Köyste
Noora Penttinen
Sanni Valtonen